Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä kyky sopeutua uusiin tilanteisiin on yrityksille elintärkeää. Luovuudelle ja uusille ideoille on entistä enemmän kysyntää.

– Yritykset eivät voi jäädä odottamaan, mitä maailmalla tapahtuu, ja mukautua siihen. Täytyy pystyä ennakoimaan, sanoo futuristi Perttu Pölönen.

Pölösen mukaan edelläkävijät uskaltavat kokeilla rohkeasti. Edelläkävijäyritysten yrityskulttuurissa kannustetaan esittämään huonojakin ideoita, sillä sadan huonon idean joukkoon mahtuu aina pari hyvääkin.

– Edelläkävijät uskaltavat tehdä sellaista, mikä ei ole tyypillistä. Epätavanomainen ei tietenkään automaattisesti tarkoita hyvää, mutta uskon, että edelläkävijät tekevät eivätkä pelkää virheitä.

Mitä paremmin menee, sitä varovaisemmaksi muuttuu
Pölösen mukaan edelläkävijäyrityksiä yhdistää uskallus ottaa riskejä myös silloin, kun niillä menee hyvin. Mitä paremmin yrityksillä menee, sitä varovaisemmiksi ne usein kuitenkin muuttuvat. Menestyvällä yrityksellä on enemmän menetettävää kuin pohjalta ponnistavalla.

– Kun yritys saavuttaa tietyn aseman, sitä aletaan helposti suojella. Jossain kohtaa voi käydä niin, että on rakentanut liikaa vanhan varaan eikä pysty reagoimaan riittävän nopeasti uuteen, Pölönen sanoo.

Menestyvällä yrityksellä on enemmän menetettävää kuin pohjalta ponnistavalla.

Suomalaisilla yrityksillä olisi Pölösen mielestä varaa olla rohkeampia ja ottaa enemmän riskejä.

– Suomi pärjää vuodesta toiseen hyvin monissa kansainvälisissä vertailuissa ja indekseissä. Meillä on paljon menetettävää, ja se jähmettää meitä.

Futuristi Perttu Pölösen mukaan parhaiten menestyy yleensä vasta toisena tuleva: se oppii ykkösen virheistä ja tekee paremmin perässä.

Tärkeimmät opit tulevat kokeilun jälkeisestä reflektiosta
Vaikka kilometrejä olisi jo takana, edelläkävijäyrityksen kulttuuri vaalii aloittelijan rooliin heittäytymistä. Aloittelijan asennetta vaaditaan työntekijöiltä aina, kun yrityksessä otetaan käyttöön vaikkapa jokin uusi teknologia tai tapa toimia.

– Jos ajattelee, että on jo kerran hankkinut tarvittavan pätevyyden ja saavuttanut tietyn aseman työelämässä, ei ehkä löydy tarvittavaa riskinotto- ja sopeutumiskykyä. Aloittelija näkee asiat usein tuoreesta perspektiivistä, Pölönen sanoo.

Hyvän kriisin ei pidä antaa mennä hukkaan, Pölönen tiivistää.

Myös yrityksen kyky oppia pois vanhoista tavoista ja näkemyksistä on Pölösen mukaan olennaista. Siihen auttaa parhaiten reflektio. Tärkeimmät opit kumpuavat kokeilujen jälkeisestä pohdinnasta: mitä opittiin, missä pärjättiin?

– Kaikissa yrityksissä pitäisi varata aikaa reflektiolle. Jos pyritään ponnistamaan virheistä nopeasti takaisin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, menetetään mahdollisuus oppia jotain tärkeää. Hyvän kriisin ei pidä antaa mennä hukkaan, Pölönen tiivistää.

Parhaiten menestyy nopea kakkonen
Edelläkävijänkään ei kannata olla liikaa muita edellä. Pölösen mukaan parhaiten menestyy yleensä vasta toisena tuleva: se oppii ykkösen virheistä ja tekee paremmin perässä. Ensimmäinen puolestaan joutuu opettamaan asiakkaita ja raivaamaan tietä.

– Usein nopea kakkonen on se, joka pärjää parhaiten. Vaikka kaikkein tärkeintä on hyvä idea, on taitoa tunnistaa, milloin on oikea hetki lähteä idean kanssa liikkeelle.

Pölösen mielestä suomalaisyritykset ovat liian usein hitaita vitosia. Riskit ovat siinä vaiheessa pienentyneet, mutta paljoa ei ole otettavaksikaan.

– Meillä odotetaan helposti, että muualla on jo tehty. Onko Ruotsissa kokeiltu, ja onko varmasti hyvä idea? Sitten kun on nähty tarpeeksi onnistuneita esimerkkejä, uskalletaan yrittää itsekin. Vitospaikalta ei nousta enää mitalisijoille.

Edelläkävijyyttä on uskaltaa tehdä jotain, mistä kaikki eivät ole vielä samaa mieltä.

Pölönen muistuttaa, ettei kannata jäädä odottamaan, että kaikki ovat samaa mieltä ja hyväksyvät idean, sillä silloin on varmasti jo myöhässä.

– Edelläkävijyyttä on uskaltaa tehdä jotain, mistä kaikki eivät ole vielä samaa mieltä, mutta ovat vielä joskus.