Poliisin valmiusyksikkö Karhun entinen operatiivinen johtaja, nykyinen ihmismielen asiantuntija Harri Gustafsberg kiinnostui inhimillisestä suorituskyvystä jo poliisiaikoinaan. Pitkä kokemus poliisina sai pohtimaan stressinhallintaa, päätöksentekoa paineen alla ja palautumista.

Hän tiesi omasta kokemuksestaan, että voimakas stressireaktio voi iskeä kokeneeseenkin ammattilaiseen. Aiheesta ei vielä tiedetty tarpeeksi, eikä Suomesta löytynyt aiheeseen perehtynyttä asiantuntijaa, jolle henkeä uhkaavat tilanteet olisivat tuttuja.

Siksi Gustafsberg perehtyi aiheeseen itse. Tutkimustyö johti lopulta väitöskirjaan, joka selvittää ihmisen henkistä toimintakykyä.

Kestävyydestä, joustavasta mielestä ja palautumisesta riittää puhetta niin työelämässä kuin pandemiasta toipuvassa yhteiskunnassa. 

– Moni yksilöiden, yhteisöjen ja kansakuntien menestystarina perustuu siihen, että meillä on uskoa paremmasta tulevaisuudesta, sanoo Gustafsberg.

Ihmismielen asiantuntija Harri Gustafsberg kannustaa itsetuntemuksen vaalimiseen.

Resilienssin anatomia, eli mistä henkiset voimavarat koostuvat
Henkiset voimavarat muistuttavat itsestään erityisesti, kun edessä on vaikea, epämukava tai uhkaava tilanne. Resilienssillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy, usein tiedostamattomastikin, hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erilaisissa tilanteissa.

Gustafsberg kiteyttää resilienssin neljään ominaisuuteen. Se on voimaa vastustaa sellaista, mitä pitääkin vastustaa. Toisaalta se on viisautta sopeutua ja hyväksyä asioiden mahdottomuus. Voimavaroihin liittyy myös oleellisesti kyky palautua kuormittavista tilanteista.

Lopulta kyse on oppimisesta. Vaaratilanteessa ongelmanratkaisu on lyhytnäköistä, mutta oppiminen ja luovuus vaativat ajattelun jatkuvaa harjoittamista.

Aivot ovat hyvät ennustamaan lähitulevaisuutta, mutta pitkäjänteisiin ratkaisuihin ihminen tarvitsee hyvän toimintakyvyn.

Lowell Dayssä puhunut Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju kartoitti Suomen taloustilannetta ja esitteli keinoja työllisyyden parantamiseksi. Gustafsbergin mukaan tällaisiin suuriin kysymyksiin ei löydetä ratkaisuja paineen alla.

– Aivot ovat hyvät ennustamaan lähitulevaisuutta, mutta pitkäjänteisiin ratkaisuihin ihminen tarvitsee hyvän toimintakyvyn.

Poliisin työssä Gustafsberg on nähnyt ihmisten pimeän puolen. Hänen mukaansa sellainen on meistä jokaisella, mutta se ilmenee eri tavoin. Pimeän puolen hyväksyminen auttaa ymmärtämään, miksi teemme järjettömältä vaikuttavia asioita.

Yllättävät tilanteet ja voimakkaat tunteet aiheuttavat reaktioita, joita ei välttämättä itse tiedosta. Gustafsberg kuitenkin muistuttaa, että poikkeava käytös on yleensä tilapäistä, ei koko kuva ihmisestä. Se ei myöskään kerro mitään asemasta tai varallisuudesta. Ihmistä ajavat voimat ovat usein hyvin samanlaisia, vaikka motivaatiotekijät vaihtelevat.

– Itsetuntemus ja koko ihmisyyden ymmärtäminen lisäävät ymmärrystä koko maailmasta.

Työelämä vaatii selkeyttä ja kykyä tarkastella omia pelkoja
Paineista ja peloista puhuessaan Gustafsberg viittaa myös nykyiseen työelämään. Informaatiotulva kuormittaa ja aiheuttaa pelkoa. Ihmisellä on erityinen taito tehdä ajatuksistaan totta, ja negatiivisetkin ajatukset voivat alkaa toteuttaa itseään.

– Välillä pitää pysähtyä kysymään itseltään, mikä peloissa on totta. Jos jotain pelkää, siitä myös tulee totta. Pelko alkaa ennustaa lähitulevaisuutta.

Pelkojen ja työelämän haasteiden selättämisessä ei ole kyse vain yksilöstä itsestään. Ongelmia syntyy, jos työstä puuttuu selkeyttä tai ponnisteluista ei koidu palkkiota.

– Meillä ei ole varaa menettää työntekijöitä uupumukselle. Työelämään tarvitaan uusia ratkaisuja, jotka eivät synny paineen alla.

Siksi myös työelämässä tulisi huomioida palkkiojärjestelmä, jonka mukaan ihmisen mieli toimii. Työ tulisi suunnitella yksilön ja yhteisön toimesta niin, että jokainen pystyy vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi tekee mitä tekee ja miksi tekee sen juuri näin.

Gustafsberg puhui resilienssistä Lowell Day -tapahtumassa syyskuussa.