Jyväskylän yliopiston professorin ja Laboren johtajan Mika Malirannan mukaan Pohjoismaisten yritysten tuottavuus on keskimäärin hyvällä tasolla, oikeastaan huippuluokkaa. Muita heikoimmin suoriutuu Suomi. 

– Ruotsin ja Tanskan toiminta on ollut mainiota erityisesti vuoden 2010 jälkeen. Maat ovat tuottavuudessa ihan kansainvälisessä eturintamassa, verrattuna ihan mihin tahansa kehittyneisiin maihin. 

Ruotsi ja Tanska ovat jättäneet jo jälkeensä esimerkiksi Euroopan suurmaat Ranskan ja Saksan. Myös maailman vauraimpiin maihin kuuluva Norja on vertailujen kärjessä, vaikkakin hieman eri syistä. Malirannan mukaan Norjan vertaamista muihin Pohjoismaihin hankaloittaa maan öljyyn pohjaava varallisuus.

Maliranta listaa valtion keskimääräisesti matalaan tuottavuuteen kaksi mahdollista syytä. Tuottavuus voi olla matala, jos matalan tuottavuuden yrityksiä on paljon. Matalaa keskiarvoa selittää myös korkean tuottavuuden yritysten puuttuminen.

 Muiden Pohjoismaiden kyydistä tipahtaneen Suomen kohdalla kyse on jälkimmäisestä: verrokkimaihin nähden Suomelta puuttuu huipputuottavia yrityksiä. Vielä vuoteen 2008 asti Suomi kuroi tuottavuuskaulaansa Ruotsiin ja Tanskaan, mutta kiinnikuronta katkesi globaaliin taantumaan ja Suomen vetonaulan, Nokian, heikkenemiseen. Ruotsi ja Tanska selvisivät taantumasta kuivin jaloin ja niiden tuottavuuden kasvu jatkui lähes saman tien.

Tuottavuuden kasvu tulee innovoinnista
Mitä yrityksissä sitten ajatellaan tuottavuudesta? Vuoden 2008 globaali taantuma on jätetty taakse, mutta sittemmin murheita on riittänyt. Koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja sen aiheuttamat taloudelliset käänteet ovat pakottaneet monet yritykset säästämään, kiristämään budjettia ja karsimaan tutkimus- ja kehitystyötä – tekemään siis kaikkea sitä, mikä haittaa tuottavuuden kasvua.

 Maliranta uskoo silti, että yrityksissä tehdään paremman tuottavuuden eteen edelleen töitä joka päivä.

Jokaisen pohjoismaisen yrityksen tulisi nyt miettiä, mitkä uudet tekniikat sujuvoittaisivat liiketoimintaa parhaiten

– Tuottavuudesta saatetaan puhua jollain toisella nimellä, mutta sikäli, kun yritys pyrkii huolehtimaan kannattavuudestaan tai maksimoimaan voittoa, se tähtää tuottavuuden kasvuun.

Konkreettisin yksittäinen keino kohentaa tuottavuutta on Malirannan mukaan yksinkertainen: jokaisen pohjoismaisen yrityksen tulisi nyt miettiä, mitkä uudet tekniikat sujuvoittaisivat liiketoimintaa parhaiten. Yksi tapa on kehittää uusia tuotteita ja ratkaisuja itse, mutta valmiita teknologisia ratkaisuja voi ottaa käyttöön myös ulkopuolelta. 

– Tuottavuuden kasvu muodostuu innovoinnista eli siitä, miten teknologioita kehitetään ja käytetään. 

Mahdollisuudet ottaa uusia teknologioita käyttöön eivät kuitenkaan ole kaikilla aloilla ja kaikissa työpaikoissa samanlaiset. Esimerkiksi työvoiman digitaidot vaikuttavat siihen, miten edistyneitä työkaluja voidaan käyttää. Kovassa kilpailussa osa yrityksistä tippuu kyydistä ja katoaa.

Mika Malirannan mukaan Pohjoismaissa yrityksillä on vahvat mahdollisuudet ottaa käyttöön digitaalista teknologiaa.

Kestää aikansa, että tuottavuus näkyy kansantalouden tasolla 
Tuottavien työpaikkojen syntymiseen kuluu huomattavan paljon aikaa. Maliranta uskoo, että tämä on syy, miksi Suomi on laahannut muiden Pohjoismaiden tuottavuuden perässä jo yli kymmenen vuoden ajan – vuosituhannen alkupuolen lässähdyksen jälkeen yritysten pitää käydä läpi erinäiset vaiheet, ennen kuin tuottavuus näkyy kansantalouden tason numeroissa. 

– Ensimmäisessä vaiheessa lisätään tutkimus- ja kehitystoimintaa ja innovoidaan uutta, eikä se käy kovin nopeasti. Esimerkiksi patentteja alkaa tyypillisesti syntyä vasta kolmesta viiteen vuoden päästä tutkimus- ja kehitystoiminnan lisäämisestä.

Siihen, että yritysten tuottavuus alkaa näkyä kansantalouden tilinpidon numeroissa, voi mennä parikymmentäkin vuotta.

Toista vaihetta Maliranta kutsuu Slush-vaiheeksi. Siinä kohtaa yrityksissä kokeillaan uusia teknologioita ja pöhinä näkyy myös ulospäin. Kun näyttää siltä, että idea kantaa, alkaa kolmas vaihe, eli skaalausvaihe. Yritykset laajenevat, palkkaavat lisää työvoimaa ja kasvattavat tuotantoa. 

Maliranta arvioi, että innovaatiovaiheesta siihen vaiheeseen, että yritysten tuottavuus alkaa näkyä kansantalouden tilinpidon numeroissa, voi mennä parikymmentäkin vuotta. Tähän vaiheeseen pääsee vain murto-osa yrityksistä. Valtaosa karsiutuu korkean tuottavuuden pelistä jo alkumetreillä.

Digiosaaminen lupaa korkeaa tuottavuutta

Maliranta uskoo, että Ruotsi, Tanska ja Norja pysyvät korkean tuottavuuden maiden joukossa ja Suomi kipuaa kärkeen ennen pitkää. Maliranta pohjaa näkemyksensä tilastoihin: Eurostatin työvoiman digivalmiuksia kuvaavassa indeksissä kärjessä ovat Suomi, Islanti ja Norja. Eurostatin digitaalisuusindeksi taas kuvaa sitä, miten yritykset ottavat digitaalisia välineitä käyttöön. Kärkisijoilla ovat Ruotsi, Suomi, Tanska ja Norja.

– On selvää näyttöä siitä, että työvoiman digitaalisten valmiuksien ja yritysten digitaalisuuden välillä on voimakas korrelaatio. Pohjoismaissa toimivat yritykset voivat siis ottaa käyttöön vaativampaa teknologiaa kuin muualla toimivat yritykset.

Vaikka Suomi laahaa vielä perässä, Malirannalla on kaikki syyt uskoa, että myös Suomessa digitaalisuus alkaa tuottaa korkeaa arvonlisäystä. 

– Suomi on muutoin niin samanlainen kuin Ruotsi ja Tanska, että olisi ihme, jos se ei ajan myötä pääsisi samaan joukkoon.