Huolettomat nuoret eivät osaa käyttää rahaa oikein, eikä koulussakaan opeteta taloutta – vai onkohan noin? Ovatko nuoret todella päässeet liian helpolla ja jääneet vaille olennaisia taloustaitoja?

Nämä stereotypiat ja myytit ovat tuttuja yleisessä keskustelussa. Suomen Pankin talousosaamisen neuvonantaja Anu Raijas selventää, miten on asian tila oikeasti neljän yleisesti tunnetun myytin takana nuorten talousosaamisesta ja -käsityksistä.

Myytti 1: Nuorilla on huonot taloustaidot
Tätä myyttiä on Raijaksen mukaan helppo haastaa, sillä PISA 2018 -tutkimuksen talousosaamista koskevassa osuudessa suomalaisnuorten talousosaaminen oli toisella sijalla heti Viron jälkeen. Muut Pohjoismaat eivät osallistuneet kyseisenä vuonna talousosaamisen tutkimukseen, mutta Raijas uskoo nuorten osaamisen olevan kaikissa Pohjoismaissa suunnilleen samalla tasolla.

– Kouluopetuksen taso on Pohjoismaissa erittäin hyvä, ja nuoret pääsevät jo varhain osalliseksi rahoitusjärjestelmää, kun he saavat esimerkiksi pankkikortit ja opettelevat korttimaksamista.

Nuoret pääsevät jo varhain osalliseksi rahoitusjärjestelmää, kun he saavat esimerkiksi pankkikortit ja opettelevat korttimaksamista.

Kääntöpuoli on se, että osaaminen on jossain määrin polarisoitunutta. Tutkimuksissa on osoitettu, että nuorten talousosaaminen on yhteydessä sosioekonomisiin tekijöihin, kuten vanhempien työhön, koulutustaustaan tai tuloihin. Myös kulttuuri vaikuttaa: esimerkiksi osassa maahanmuuttajaperheitä ei ole tapana hankkia lapsille omia pankkikortteja kovin nuorena.

– Ylipäätään sillä on valtava merkitys, miten raha-asioita perheessä käsitellään ja miten niistä puhutaan. Mitä paremmin vanhemmat opettavat käytännön kautta, miten laskut maksetaan ja raha saadaan riittämään ja miten esimerkiksi veroja maksetaan, sitä enemmän lapset oppivat taloudesta.

Myytti 2: Nuoret ovat eläneet yltäkylläisinä aikoina
Perinteisesti nuorten luottamus talouteen on ollut vahva ja suhtautuminen optimistinen. Raijaksen mielestä se ei ole sinänsä ihme – onhan nykyisten nuorten aikana eletty pääsääntöisesti hyviä vuosia.

Laman tiedetään aikana vaikuttaneen voimakkaasti sen kokeneisiin lapsiin ja nuoriin, ja vaikutukset ovat näkyneet esimerkiksi muita pienempänä luotonottohalukkuutena.

Tämän päivän nuoret eivät kuitenkaan eläneet 1990-luvun lamaa, eikä vuoden 2009 finanssikriisikään koetellut kansaa yhtä laajasti ja voimakkaasti kuin yrityselämää.

Raijaksen mukaan nuorten optimismi kertoo myös siitä, ettei nuorilla ole vielä paljon kokemusta taloudenhoidosta, eivätkä he tunne kaikkia riskejä. Turbulentit vuodet, pandemia ja sota Euroopassa ovat kuitenkin romuttaneet nuorten aiemmin vakaata luottamusta. 

– Optimismissa ei itsessään ole mitään pahaa. Päinvastoin on hyvä, että nuorilla on ollut positiivinen katsanto tulevaan. Viime vuosina murheita on tullut vähän liikaakin. 

Turbulentit vuodet, pandemia ja sota Euroopassa ovat romuttaneet nuorten aiemmin vakaata luottamusta.

Kokemus oman ja valtiontalouden heittelystä kääntää optimismin nopeasti realismiksi. Korona-aikaan nuoria työllistävillä aloilla meni huonosti. Monilta meni työpaikka alta tai kesätyöpaikka jäi saamatta. Jos jää esimerkiksi ilman ensimmäistä kesätyöpaikkaa, jää paitsi myös pestin tuomista opeista: palkanmaksun käytännöistä ja veroista huolehtimisesta. Inflaatio tuntuu konkreettisesti nuortenkin kukkarossa.

– Juuri nyt nuoria vaivaa epävarmuus tulevasta. Niin pitkään kun sota jatkuu, ollaan varmasti vähän varpaillaan.

Pohjoismaissa talousopetus on pääosin hyvää, mutta sen pitäisi jakautua tasaisemmin, sanoo Suomen Pankin talousosaamisen neuvonantaja Anu Raijas.

Myytti 3: Talousopetus ei ole riittävää
Mikäli suomalaisnuorten menestyksestä PISA-kokeessa voi jotain päätellä, koulutus on kyllä hyvää. Raijaksen mukaan pohjoismaisissa peruskouluissa opetus on laadukasta, mutta olennaista olisi, että se jatkuisi myös toisella asteella. Peruskoulun jälkeen osa nuorista jatkaa lukioon ja osa ammatilliseen oppilaitokseen, joista lukiossa opetetaan taloutta, mutta ammattikoulussa juurikaan ei.

– Jako eriarvoistaa nuoria. Olisi tärkeää, että myös ammattikouluissa opiskelevat saisivat talousopetusta. Monet ammattiin opiskelevista perustavat myöhemmin yrityksen, joten he todella tarvitsevat taloustaitoja.

Olennaista olisi, että talousopetus jatkuisi myös toisella asteella.

Raijaksen mielestä nuorten olisi kuitenkin paras saada talousopetusta usealta eri taholta ja suunnalta. Moni kolmannen sektorin toimija järjestää esimerkiksi talouteen liittyviä kursseja tai jakaa tietoa sosiaalisessa mediassa. Osa on erikoistunut jakamaan tietoa yrittäjyydestä, toiset työllistymisestä, osa rahankäytöstä ja kuluttamisesta.

– Kolmansien sektorien talousopetus voisi tavoittaa niitäkin, joita koulun talousopetus ei tavoita tai puhuttele.

Myytti 4: Talousasioista ei puhuta riittävästi
Raijaksen mukaan raha-asioita on perinteisesti pidetty Pohjoismaissa yksityisinä, eikä niitä ole juuri avattu perheen ulkopuolisille. Tämä on tehnyt vahinkoa erityisesti tekemällä taloudesta jotakin piilossa pidettävää. Moni ei tunne oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan esimerkiksi työsuhteessa.

– Nuorelle ei saisi jäädä mielikuvaa, että pitäisi ymmärtää jotain, mitä ei ymmärrä, eikä tiedä keneltä voisi edes kysyä.

Nykyistä parempi talouspuhe vaatii muutosta ja avoimuutta ennen kaikkea aikuisilta, sillä he näyttävät esimerkkiä palkasta, säästämisestä tai rahankäytöstä puhumisesta. Raijas valjastaisi terveen rahapuhekulttuurin muuttamiseen myös nuoret somevaikuttajat.

Nykyistä parempi talouspuhe vaatii avoimuutta ennen kaikkea aikuisilta, sillä he näyttävät esimerkkiä palkasta, säästämisestä tai rahankäytöstä puhumisesta.

Muutos on jo alkanut, mutta se tapahtuu hitaasti. Raijas pitää hyvänä asiana, että media on nostanut esiin ihmisiä, joiden raha-asiat ovat menneet solmuun. Se tukee ajatusta siitä, että ongelmista saa ja kannattaa puhua ääneen. 

Raijaksen mukaan parikymppiset nuoret eivät vielä erityisen avoimesti puhu esimerkiksi palkasta, mutta yhä enemmän keskustellaan siitä, mitä tuotteet maksavat ja mihin kannattaa käyttää rahaa.

– Toivon, että palkka-avoimuudesta tulee yleistä ja tavallista. On kaikkien etu, että ihmiset tietävät, mikä palkka on missäkin tehtävässä kohtuullinen.