Yrityksissä tiedetään jo, että vastuullisuus on muutakin kuin ympäristöä ja ilmastoa. Suurin muutos on tapahtunut rohkeudessa, sanoo yritysvastuuverkosto Fibsin sosiaaliseen vastuuseen erikoistunut asiantuntija Veera Iija.

Kannanotoista on tullut osa läpinäkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta, ja keskustelun valtavirtaistuminen on rohkaissut yrityksiä tarkastelemaan omia rakenteitaan ja toimintatapojaan.

– Suomalaisyritysten yleinen piirre on ollut se, että vastuullisuudesta viestitään vasta, kun on jotain valmista. Nyt yritykset ymmärtävät, että vastuullisuus on olennaista yritystoiminnan jatkuvuudelle. Siksi omaa toimintaa halutaan kehittää.

Jatkuvaan kehittämiseen on Lowellin lakitiimin vetäjän Marika von Schoultzin mukaan paneuduttu myös Lowellilla. Perintäala on jo valmiiksi tiukasti säädelty ala, jota ohjaavat laki, hyvä perintätapa, aluehallintoviraston ohjeet sekä alan yritysten sisäiset politiikat.

Lowellilla huomioidaan asiakkaan kokonaistilanne ja etsitään ratkaisuja, jotka auttavat häntä parhaiten. Laskun maksamista voi helpottaa esimerkiksi laskun jakaminen osiin.

Sosiaalinen vastuu on merkittävä tekijä yrityksen uskottavuudelle ja liiketoiminnalle.

Muuttuva keskustelukulttuuri nostaa piiloon jääneitä teemoja
Suomessa yritysvastuuseen on herätty viime vuosina, osittain kansainvälisten esimerkkien vaikutuksesta. Kansainvälinen keskustelu heijastuu suomalaiseen yhteiskuntaan ja yrityksiin sen mukana. Me too ja Black Lives Matter -liikkeet herättivät liikehdintää, joka on saanut suomalaisyritykset kiinnittämään huomiota toimintansa ihmisoikeusnäkökulmiin.

– Suomi on jo pitkään ollut monikulttuurinen, ja aika on kypsä keskustelukulttuurin muuttumiselle, Iija sanoo.

Julkisen keskustelun vastuullisuusteemat eivät kuitenkaan ole ainoa totuus. Iija muistuttaa, että yksittäiset puheenaiheet eivät saisi jättää varjoonsa muita teemoja.

Ihmisoikeusloukkaukset eivät ole vain kaukaista tuotantoketjuissa tapahtuvaa hyväksikäyttöä. Työperäistä hyväksikäyttöä tapahtuu myös Suomessa, ja esimerkiksi raskaus- ja ikäsyrjintä ovat yhtä lailla ihmisoikeus- ja monimuotoisuuskysymyksiä.

Fibsin lisäksi Suomessa vastuullisuuskysymyksissä auttaa Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI, joka tarjoaa työkaluja ihmisoikeusrikkomusten tunnistamiseen. Myös toimittajat nostavat esiin epäkohtia ja lisäävät tietoisuutta.

– Epäkohdat jäävät etuoikeutetuille helposti piiloon varsinkin, jos ei itse tunne haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä.

Omatkin mittarit auttavat alkuun
Muutokset ovat Iijan mukaan hitaita, ja ne vaativat pohdintaa, sitoutumista ja resursseja. Vaikka yritykset tiedostavat sosiaalisen vastuun arvon, keinoja sen soveltamiseen omassa toiminnassa ei ole aina helppo löytää. Usein työn tulokset näkee vasta vuosien päästä.

Laaja-alainen, kattava vastuullisuusraportointi on helpompaa isoille yrityksille, mutta yrityksen koko ei silti ennakoi edistyksellisyyttä vastuullisuuskysymyksissä. Pienten toimijoiden etu on niiden ketteryys.

Sosiaalisen vastuun edistäminen voi olla vaikeaa puutteellisten mittareiden takia. Sisäisten mittareiden lisäksi ihmisoikeuksia voi tarkastella YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden tai kansainvälisen Corporate Human Rights Benchmarkin kautta. Silti monimuotoisuustyössä on ympäristökysymyksiä vähemmän standardeja.

Iija neuvoo yritystä tarkastelemaan sille olennaisia asioita ja asettamaan niille tavoitteita ja mittareita, joita se seuraa säännöllisesti. Konkreettisia tavoitteita ovat esimerkiksi naisten osuuden lisääminen henkilöstössä tai kielivaatimusten tarkastelu. Palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus voi riippua palvelukielten valikoimasta.

Saavutettavuuteen on panostettu myös Lowellilla. Palvelut ovat saatavilla kolmella kielellä, ja omia asioitaan voi hoitaa digitaalisesti ympäri vuorokauden.

– Olemme tunnistaneet kehityskohteita. Robotiikan ja tekoälyn avulla olemme esimerkiksi parantaneet prosesseja sekä yritysten että kuluttajien eduksi, von Schoultz sanoo.

Vastuullisuus noussut strategiseksi kysymykseksi
Toistaiseksi yrityksillä ei ole juridista velvoitetta raportoida ihmisoikeusasioista. Vastuullisuuden esiin tuomisella on kuitenkin muitakin kuin välttämättömiä motiiveja: liiketoiminnan uskottavuus ja jatkuvuus.

Vastuullisuudesta on tullut entistä strategisempaa, ja vastuullisuusraportointi voi olla ehto rahoituksen saamiselle. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö on teettänyt oikeudellisen selvityksen yritysvastuulaista, ja Euroopan parlamentti on hyväksynyt ehdotuksensa ehdotuksensa yritysvastuulaista. Lisäksi Euroopan unionissa valmistaudutaan vihreään siirtymään, joka niin ikään vaikuttaa rahoituskriteereihin.

Kulunut pandemia-aika on ravistellut yrityksiä vastuullisuusasioissa. Kansainvälisesti henki yrityksissä on, että jos nyt ei toimita, vaikutukset yhteiskunnalle ja liiketoiminnalle ovat negatiivisia.

– Suomessa kuuluu vastaavia äänenpainoja. Vielä kymmenen vuotta sitten vastuullisuus herätti epäilyksiä, nyt asian merkitys on tunnistettu aivan eri tavalla.

Suomessa laki takaa, että perintä puolustaa heikompia. Käytännössä siis, jos jos asia on tulkinnanvarainen, laki suojelee heikomman osapuolen etua. Ratkaisut tehdään sen hetkisen tiedon perusteella, ja ne voivat muuttua, jos tilanne elää.

– Vastuullisuus on tärkeä arvo meidän arjessa. Tavoitteena on löytää ratkaisuja, johon kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, von Schoultz sanoo.